Matkamuisto Rovaniemeltä 2002, veistosinstallaatio, mat. poronnahka, polyuretaani, koko: teoksen henkilö on luonnollisen ihmisen kokoinen, Rantakasarmin galleria, Helsinki, 2002
Vuosina 1999-2002 kuljin aktiivisesti akselilla Helsinki-Rovaniemi eli läpi Suomen etelästä pohjoiseen. Matkustus kahden ääripän välillä pakotti minut pohtimaan etelän ja pohjoisen välisiä asenteita ja valtasuhteita. Suomessa ihmiset ovat keskittyneet Etelä-Suomeen ja pohjoista aluetta pidetään eräänlaisena erämaa-alueena. Jatkuvasti käydään keskustelua siitä, kuinka etelä riistää Lappia hyödyntämällä sen luonnonvaroja ja toisaalta ajatellaan, että Lappi on Etelä-Suomelle vain rasite, joka syö yhteiskunnan tukia.
Saamelaiskuvastoa hyödyntävä matkamuistoteollisuus on näkyvä osa Lapin maisemaa. Vaikkakin matkamuistot tekevät saamelaisuutta tunnetuksi, ne samalla museoivat saamelaisuuden ja estävät kulttuurin luonnollisen kehityksen. Saamelaisuutta tulkitaan vahvasti matkailuteollisuuden taloudellisten intressien kautta. Matkamuisto jäljittelee ja lavastaa, mutta sillä ei ole autenttista vastinetta. Matkamuistojen luoma kuva on muodostunut todellisemmaksi kuin kulttuuri ja perinne, joita se jäljittelee. Matkailuteollisuuden luoma kuva lapista tuotetaan usein Etelä-Suomesta käsin.
Teoksessani halusin siirtää palan pohjoista maisemaa Helsinkiin matkamuistojen muotokieltä hyödyntäen. Halusin tuoda esiin matkamuistojen vakiintuneen esityskonvention ja kiinnittää huomiota Lapin matkailun yhteydessä esiintyvään etnisyyden esittämiseen. Teoksessa Pohjois-Suomen muotoisella taljalla makaava henkilö katselee pysähtynyttä Lappi-ohjelmaa televisiosta. Olen toteuttanut teoksen käsityönä. Materiaalina olen käyttänyt matkamuistoteollisuuden viottuneita jätemateriaaleja. (Raita Virkkunen 5/2002)
